Ekologisesti kestävämpää politiikkaa

Ympäristökriisien kanssa ei voi neuvotella. Siksi toimia tarvitaan nyt
Elisa Gebhard, SDP:n kansanedustajaehdokas

Ilmasto- ja ympäristökriisien torjuminen on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Tämä koskettaa myös Suomea. Osana kansainvälistä yhteisöä ja Euroopan unionia olemme mukana sitoumuksissa ja sopimuksissa, jotka asettavat rajat myös omalle politiikallemme.

Päätöksenteon ohella ympäristökriisit heijastuvat läpileikkaavasti yhteiskuntaamme – esimerkiksi talouteen, työpaikkoihin, sosioekonomisiin eroihin, eriarvoisuuteen ja kansanterveyteen. Emme ole yksin globaalissa maailmassa ja siksi on väliä myös sillä, millaisia haittoja ilmastonmuutos aiheuttaa globaalisti, esimerkiksi EU:ssa tai maissa, joiden kanssa käymme kauppaa.

Vaikka päättäisimme huomenna lopettaa kaikenlaisen ilmasto- ja ympäristöpolitiikan, joudumme kuitenkin lopulta kohtaamaan ekologisten muutosten seuraukset. Minä olen sitä mieltä, että ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tulee olla kunnianhimoista. Suomella on paitsi velvollisuus, myös mahdollisuus tehdä oma osuutensa.

Päästöjen vähentäminen ja luonnon suojelu ei tapahdu muusta politiikasta erillään. Jos ja kun saastuttaminen maksaa, tarkoittaa se lisäkuluja Suomessa asuville, työskenteleville ja yritystoimintaa harjoittaville. Suomalaisen hiilijalanjälki on noin nelinkertainen kestävään tasoon nähden, ja päästöistä yli 70% syntyy asumisesta, liikkumisesta ja ruokavaliosta. Vihreä siirtymä koskee siis myös perustavanlaatuisia arkeen ja elintapoihin vaikuttavia asioita.

Osa luovii siirtymässä sujuvasti, vaihtaa leasingautonsa sähkökäyttöiseksi tai hyväksyy taloyhtiönsä energiaremontin yhtiökokouksessa. Osalla taas ei löydy vaadittavaa rahaa kalliisiin remontteihin tai mahdollisuutta kulkea työpaikalle julkisilla. Siksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa tulee huomioida muun muassa sosioekonomiset ja alueelliset erot – samoin kuin muussakin päätöksenteossa. Tarvittaessa ilmasto- ja ympäristöpolitiikan rinnalle tarvitaan kompensaatioita varmistamaan, että kenellekään ei aiheudu kohtuutonta haittaa yhteiskunnan muutoksesta. Ilmasto- ja ympäristöpolitiikka tarvitsee onnistuakseen kansalaisten laajaa tukea, ja siksi myös politiikkatoimien pitää olla hyväksyttäviä ja oikeudenmukaisia – kokonaisvaltaisesti kestäviä.

Luontolaki varmistamaan kestävä luontopolitiikka

Nykyisellä vaalikaudella säädetty ilmastolaki varmistaa, että Suomen ilmastotavoitteet on kirjattu lakiin. Maailmalla lakiin kirjatut tavoitteet ovat mahdollistaneet kansalaisille ja järjestöille mahdollisuuden hakea tuomioistuimesta tukea ilmastopolitiikalle, jos toimet ovat olleet tavoitteisiin nähden riittämättömiä.

Tulevalla vaalikaudella luontolain valmistelu tulee viedä loppuun ja Suomeen säätää laki, joka vahvistaa luonnon monimuotoisuuden suojelua. Suomen Luontopaneeli on esittänyt, että luontolain tulee taata luonnonhaittoja suuremmat luonnontilan paranemat sekä turvata luonnon tilan paraneminen 2035 verrattuna vuoteen 2020. Oleellinen osa tehokasta lakia on myös velvoittava ekologinen kompensaatio, joka varmistaa, että luonnolle aiheutettu haitta kompensoidaan.

Pelastetaan hiilinielut

Suomen hiilinielut ovat romahtaneet. Luonnonvarakeskuksen selvityksen mukaan romahdus johtuu siitä, että metsien kasvu on hiipunut samalla kun hakkuut ovat kiihtyneet.

Yksi keskeisistä ongelmista huolestuttavan nykytilanteen taustalla on tukijärjestelmä, joka edistää lähinnä puuntuotannon lisäämistä, eikä kannusta metsänomistajia ilmastotoimiin ja hiilinielujen säästämiseen.

Hiilinielumme on pelastettava. Siksi kannatan metsätalouden tukijärjestelmän uudistusta. Uuden järjestelmän tulee ohjata ja kannustaa metsänomistajia ilmastotoimiin ja metsäluonnonhoitoon. Järjestelmän täytyy varmistaa, että hiilinielujen varjeleminen on metsänomistajille taloudellisesti järkevää. Tämän saavuttamiseksi metsätalouden tuet tulee sitoa ympäristöhyötyjen tuottamiseen ja hiilinielujen kasvatukseen.

Toimenpidepaketti kestävämmän ruokajärjestelmän edistämiseksi

Yksi suurimmista päästölähteistä on kestämätön ruokajärjestelmä. Eläinperäinen tuotanto aiheuttaa päästöjä ja haittaa luonnolle muun muassa maankäytön ja rehuntarpeen myötä. Eläinperäisten tuotteiden hiilijalanjälki onkin suuri verrattuna kasviperäisiin tuotteisiin, minkä lisäksi tuotanto tarvitsee paljon tilaa ja vähentää luontopinta-alaa. Ruokajärjestelmä on kompleksinen kokonaisuus, jossa näkyvät niin julkiset ruokailut, tuotantomuotojen tuet sekä ravintosuositukset.

Ruokajärjestelmän kehittämiseksi toteuttaisin ainakin seuraavat toimet:

Turvepeltojen raivauksen kielto tai vähentäminen raivausmaksuilla
Tuotantotukien painopisteen siirto kasvipainotteisen ruokavalion tukemiseen
Ravintosuositusten päivittäminen huomioimaan ympäristökriisit
Julkisten ruokailujen, kuten kouluruokailun, kasvipainotteisuuden merkittävä kasvattaminen

Liikenteen päästökaupan valmistelu

Suomessa liikenteen päästöt ovat suuret, mikä johtuu osittain pitkistä välimatkoista ja joukkoliikenneyhteyksien puutteesta. Kuitenkin pääkaupunkiseudulla, jossa joukkoliikenne toimii, tehdään automatkoja eniten väestömäärään suhteutettuna. Selvityksen mukaan 28% automatkoista on alle 3 kilometrin mittaisia.

Nykyisin liikenteen päästöjä ohjataan esimerkiksi jakeluvelvoitteen ja polttoaineveron avulla. Ajatuksena on, että nostamalla esimerkiksi bensan hintaa, ajetaan autolla vähemmän, jolloin päästöt vähenevät. Nykyisten toimien sijaan liikenteen päästökauppa olisi tehokkaampi keino päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi. Päästökaupassa myönnetään päästöoikeuksia kestävän tason verran, jolloin liikenteen hinta siirtyy kestävälle tasolle ja syntyy kannuste liikkua entistä pienemmillä päästöillä. Mallia on suositellut esimerkiksi Suomen ilmastopaneeli.

Liikenteen päästökaupassa haitalliset vaikutukset esimerkiksi yrittäjille sekä heikkojen yhteyksien päässä asuville voidaan kompensoida niin, että muutoksen aiheuttamaa kohtuutonta haittaa vältetään.

Ruuhkamaksut salliva lainsäädäntö

Toinen keino puuttua yksityisautoiluun erityisesti kaupungissa on ruuhkamaksut salliva lainsäädäntö. Ruuhkamaksuilla voidaan hillitä ruuhka-aikojen autoilua sekä kannustaa ihmisiä liikkumaan julkisella liikenteellä oman auton sijaan. Kun ruuhkamaksuilla hillitään autoilun määrää, on autoilu sujuvampaa niille, joille se on välttämätöntä, mikä säästää aikaa ruuhkien vähentyessä.

Kannatan ensi vaalikaudella säädettävää lakia, joka sallii ruuhkamaksujen keräämisen. Ruuhkamaksut salliva lainsäädäntö voisi jättää esimerkiksi alueille ja kaupungeille mahdollisuuden hyödyntää maksuja omien tarpeiden mukaisesti. Näin maksujen tuottoa voisi hyödyntää myös alueellisesti vaikkapa joukkoliikenteen parantamiseen.

Ruuhkamaksuissa ei ole kyse vain päästöistä, vaan myös kaupunkitilan ohjauksesta. Ruuhkat vähentävät viihtyisyyttä kaupungeissa ja autoilun väheneminen jättää tilaa myös viihtyisän kaupunkiympäristön rakentamiselle. Tästä on lukuisia esimerkkejä maailmalta.

Lainsäädännön tuki kestävämmälle kuluttamiselle

Iso osa päästöistä syntyy suoraan ja välillisesti kulutuksen kautta. Kaikki päästöt kulutuksestamme eivät tapahdu Suomessa, vaan toimitusketjujen ja raaka-ainemarkkinoiden myötä kulutuksemme haittapuolet näkyvät myös maamme ulkopuolella. Monella kuluttajalla on toiveena voida tehdä entistä ympäristö- ja ilmastoystävällisempiä valintoja. Samaan aikaan viherpesu, löyhä yritysvastuu sekä fossiilimarkkinointi vaikeuttavat tätä tavoitetta. Ensisijaista on, että päästöjä vähennetään rakenteellisesti sekä ohjaamalla valmistajia kohti ekologisia valintoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö myös tätä tukevia keinoja tule toteuttaa.

Kuluttajaliiton mukaan 57% kuluttajista kokee, ettei yritysten vastuullisuusväitteisiin voi luottaa. Se onkin vaatinut muun muassa viranomaisille tehokkaampaa keinoa puuttua valheelliseen markkinointiin sekä kovempia seuraamuksia viherpesua harjoittaville yrityksille.

Viherpesun ohella katukuvassa näkyy valtavasti mainoksia, jotka kannustavat saastuttavaan toimintaan. Esimerkiksi lentäminen ja pikamuoti ovat esimerkkejä toiminnasta, jotka haittaavat ekologista kestävyyttä. Paljon päästöjä aiheuttavan toiminnan mainonnan suitsiminen tukisi kulutuskulttuurin muutosta. Asetamme jo nyt rajoja monenlaiselle markkinoinnille, muun muassa terveydellisin perustein. Ympäristöriskien seuraukset ovat niin vakavia, että niitä kiihdyttävän toiminnan markkinointia tulisi tarkastella kriittisesti ja rajoittaa.

Tukea ja kannusteita energiatehokkuudelle

Energiatehokkuus on tärkeä keino erityisesti asumisen päästöjen vähentämisessä. Pienet energiakulut paitsi parantavat kansalaisten taloudellista tilannetta, myös vähentävät päästöjä. Ensi vaalikaudella onkin tärkeää jatkaa toimia energiatehokkuuden parantamiseksi.

Monet taloyhtiöt, yksityishenkilöt sekä yritykset ovat tehneet merkittäviä investointeja energiatehokkuuden parantamiseksi. Samalla on tärkeä huomata, että kaikilla ei ole mahdollisuutta kalliisiin investointeihin edes nykyisillä tukitoimilla. Minusta tärkeää olisikin kiinnittää huomio erityisesti pienituloisten tai vaikeassa taloudellisissa tilanteessa olevien mahdollisuuksia parantaa omaa energiatehokkuuttaan ja selvittää, mitkä ryhmät jäävät tällä hetkellä tukien ulkopuolelle ja kehittää nykyistä järjestelmää huomioimaan myös heidän tarpeensa. Tämä ryhmä on myös erityisen altis energian hinnan nousulle, mikä korostaa entisestään tuen tarvetta.

Vihreän siirtymän ministeriö kokonaisvastuuseen ympäristöstä

Kovimmat ilmastopoliittiset paineet Suomessa kohdistuvat nk. taakanjakosektoriin, jonka alle kuuluvat muun muassa liikenne, maatalous ja rakennusten erillislämmitys. Nämä osa-alueet on jaettu usean eri ministeriön alle, samalla kun ilmastopoliittinen vastuu on ympäristöministeriössä.

On perusteltua, että ensi vaalikaudella parannetaan taakanjakosektorin päästövähennysten koordinaatiota yhdistämällä energia-, maankäyttö- ja liikenteen päästöjä koskevat asiat yhden vihreää siirtymää koordinoivan ministeriön alle. Näin taakanjakosektorin päästövähennyksiä voidaan koordinoida yhtenäisenä kokonaisuutena. Uudistus vahvistaa myös sitä, että esimerkiksi maataloutta koskevat kysymykset voidaan hajauttaa elinkeinoasioita sekä ilmasto- ja ympäristöasioista koskeviin kokonaisuuksiin, joiden ohjaus tapahtuu tarkoituksenmukaisemmin kuin nykyisessä maa- ja metsätalousministeriössä.

Luonnon ja ympäristön itseisarvoa vahvistettava luonto- ja ympäristövaltuutetulla

Keskustelu luonnosta ja ympäristöstä saa usein välinearvon. Kestävät toimet tukevat kilpailukykyä, taloutta tai terveyttä. Näin asiat parhaimmillaan menevätkin, ja kestävät elintavat voivat avata lukuisia mahdollisuuksia. Silti luonnolla ja ympäristöllä tulee olla entistä vahvempi itseisarvo ja tätä varten Suomeen tarvitaan erillinen valtuutettu, joka pitää luonnon ja ympäristön puolta niiden itseisarvoa korostaen.

Suomessa toimii tällä hetkellä esimerkiksi lapsi- ja vanhusasiavaltuutetut sekä vahvemmalla roolilla tietosuojavaltuutettu, jolla on oikeus myös puuttua havaittuihin epäkohtiin. Parhaimmillaan luonto- ja ympäristöasioista vastaava valtuutettu voisi tuoda esiin lainsäädännön aukkoja ja puuttua väärinkäytöksiin tarvittaessa myös sanktioilla.